Imre Kertész: Kaleeripäiväkirja

Kolmanneksi nobelistiksi olen valinnut unkarilaisen kirjailijan Imre Kertészin (1929). Luen Kaaleripäiväkirjan, koska löysin hyväkuntoisen kappaleen divarista.

J.M.G Le Clézio: Alkusoitto

J.M.G Le Clézion teos Alkusoitto oli siis toinen lukulistani kirja.  Romaani on intensiivinen tarina tytöstä nimeltään Ethel, joka elää perheensä kanssa 1930-luvun Pariisissa. Ethelin isosetä on kiintynyt tyttöön ja jättää hänelle ison perinnön kuollessaan. Ethel on elämässään tarkkailija, sivustaseuraaja joka huomaa vanhempien kireät välit, pienet vihjaukset ja juhlavieraiden kepeän keskustelun piilomerkitykset.

Koulutoveri, venäläinen emigranttityttö Ksenja on lyhyen aikaa Ethelin elämän keskiössä. Ethelin mielestä Ksenjan elämä on niin ihmeellinen ja erilainen. Hän on mustasukkainen ystävästään ja saattaa olla, että tyttö on hieman rakastunutkin tähän jännittävään teini-emigranttiin.

Romaani  kertoo Ethelin kasvutarinaa sodan alla. Isä tuhlaa Ethelin perinnön, koti pakkohuutokaupataan ja perhe  muuttaa sotaa pakoon Nizzaan. Isä on lamaantunut ja sairas, äiti, Justine,  nujertunut ja isän rakastajatar Maude asuu kissojensa kanssa rutiköyhänä lähellä Ethelin perhettä.

Tarina päättyy Ethelin avioliittoon Laurentin kanssa. Laurentin Ethel oli tavannut Pariisin aikoina, eräänä kesänä maalla. Poika oli vakava, ei naureskellut eikä itkeskellyt.  Ethel oli tyytyväinen, että oli tavannut pojan, joka rakasti häntä enemmän kuin hän itse rakasti. Kuten Ksenja sanoisi: "Minä tahdon tavata miehen, joka rakastaa minua enemmän kuin minä häntä."

Romaani on intensiivinen ja hieno kasvukertomus tytön elämästä, rakkaudesta, ystävyydestä, pettymyksestä, porvarillisuudesta, poikkeustilasta ja toivosta.

Ensimmäinen nobelisti luettu - upea Vargas Llosa

Kaupungin koirat on hieno romaani ja Mario Vargas Llosa hieno kirjailija, ensimmäinen Nobel-kirjani oli siis todella upea lukukokemus.

Tarina rakentuu yllättävistä asioista. Jossain vaiheessa avoimia kysymyksiä on liikaa. Kuka on kenenkin kanssa, miksi mitäkin tapahtuu, mikä liittyy mihinkin.  Teksti on kuitenkin niin soljuvaa ja rytmikästä että epävarmuudelle antautuu mielellään, antaa tarinan viedä vaikkei kaikkea koko ajan ymmärräkään. Yhtäkkiä Vargas Llosa kokoaa palaset paikoilleen, melkein, vastaa kysymyksiin, ei kaikkiin ja päättää tarinan toivoon paremmasta, rakkaudentunnustukseen ja hiekkarannan lämpöön. Koulu on lopullisesti ohi. Alberto haluaa mennä uimaan. Jaguaari tunnustaa rakkautensa ja vie vihille elämänsä naisen (tosin kuristaa papin melkein hengiltä, koska tämä ei ensin suostu vihkitoimitusta suorittamaan).

Seuraava nobelistini on J.M.G. Le Clézio (2008). Aion lukea hänen romaaninsa Alkusoitto, joka kertoo Ethel Brunin tarinaa 1930-luvun Pariisissa.

Julkaise teksti

Kuin kaikki olisi ollut vain pahaa unta

Koulun päättymisen jälkeen pojat palaavat koteihinsa. Naapurusto, lapsuuden kaverit ovat ennallaan, kovin paljoa eivät asiat ole muuttuneet kouluvuosien aikana. Alberton  nuoruudenihastus odottaa poikaa, naapurinpojat, joiden kanssa ryösteltiin asuntoja päivystävät kadunkulmassa edelleen. Alberto kaipaa rannalle ja haluaa aloittaa uuden elämän. Koulu tuntuu kaukaiselta pitkältä, pahalta unelta.

Jaguaari palaa kotikulmilleen ja tapaa Teresan, joka todellisuudessa olikin Jaguaarin rakastettu. Orja oli rakastanut tyttöä salaa ja Teresa oli  siis tavannut muutaman kerran Albertoa.  Koko tarinan taustalla oli suuri rakkaus, kolme poikaa, jotka kaikki rakastivat samaa tyttöä, Teresaa. Orja ihaili tyttöä salaa, Alberto varasti tytön orjalta, eikä kumpikaan heistä tiennyt, että Jaguaari oli aina ollut syvän rakastunut tyttöön   Tarina päättyy, kun Jaguaari kosii Teresaa ja he kävelevät saman tien kirkkoon vihittäväksi. Orjan kuolema ei koskaan selviä.

Orja on kuollut

Tarina kulki kohti väistämätöntä. Jotain kauheaa tulisi tapahtumaan. Välillä minun on iltaisin vaikea lukea sellaista tarinaa jossa pian tapahtuu pian kauheita asioita. Päivisin ikäviä asioita on helpompi odottaa, mutta illan pimeässä ne tuntuvat liian raskailta.
Orja siis kuoli, ensimmäisen osan lopussa ja tarina alkoi  siitä uudelleen. Hän kuoli taisteluharjoituksessa luotiin joka upposi takaraivoon ja tappoi heti. Onnettomuudelle ei ollut silminnäkijää ja koulun johto päätti, että tapahtuma oli ikävä onnettomuus, poika oli kompastunut kuollut oman kiväärinsä luotiin.

Alberto kääntyy orjan kuoleman takia muita vastaan ja ilmiantaa Jaguaarin. Väittää, että tämä ampui orjan. Luutnantti ei halua uskoa Alberton tarinaa, koska tappo olisi jotain sellaista mikä ei yksinkertaisesti sovi koulun maineeseen. Alberto pysyy kuitenkin sitkeästi tarinassaan.

Orjan oikea nimi oli Arana. Aranaa kiusasivat kaikki, häneltä varastettiin tavaroita, tupakkaa ja muuta, Arana oli aina yksin, koko sen kolme vuotta minkä ehti olla koulussa ennen kuolemaansa.  Alberto tunsi itsensä petturiksi Aranaa kohtaan. Alberto oli luvannut viedä sanan Aranan ihastukselle Teresalle, että Aranan lomat oli peruttu, eikä hän pääsisi tyttöä tapaamaan. Alberto vei viestin, ihastui tyttöön ja alkoi tapailla Aranan rakastettua.

Sisäpiiri oli koulun tärkein ryhmä, jengi joka myi tupakkaa, viinaa ja hoiti kavereita aidan yli öisin lomalle. Sisäpiiri oli päättänyt myös kokeen varastamisesta ja luuli, että orja oli ilmiantanut Cavan. Alberton mukaan ilmianto piti kostaa ja siksi Jaguaari ampui Aranaa.

Alberto joutuu kertomaan tarinansa everstille. Eversti yllättää Alberton esittelemällä Alberton kirjoittamia seksitarinoita, tarinoita joilla Alberto oli rahoittanut koulun sisäistä kaupankäyntiä tupakasta, viinasta ja muusta. Eversti kiristää tarinoiden avulla Alberton perumaan tunnustuksensa, passittaa pojan putkaan ja asia on koulun puolesta loppuun käsitelty.

Koulun oma oikeudenkäynti on kuitenkin vielä käymättä. Alberto joutuu samaan selliin Jaguaarin kanssa. Jaguaari ei osaa epäillä Albertoa, mutta Alberto tunnustaa ja syyttää Jaguaaria murhaajaksi.
Jaguaari pieksee Alberton henkihieveriin yön aikana.  Ilmiantajia ei koulussa hyväksytä.

Kolme koiraa kaupungista

Kaupungin koirat kertoo nuorista miehistä, jotka käyvät sotilaskoulua. Jaguaari on yksi johtajista, vahva ja rohkea säätäjä. Alberto luovii sujuvasti paikasta toiseen, ei ota kantaa mihinkään ja on riittävän uskottava, ettei joudu alistetuksi. Rikardo on  nuori koululainen, jota kutsutaan orjaksi. Hän on koko lapsuutensa pelännyt väkivaltaista isäänsä. Rikardolle sotilaskoulu on ollut pelastus ja pakotie kodin ahdistavasta ilmapiiristä.

Tarinan alussa nuori poika varastaa vanhempien oppilaiden käskystä tulevan kokeen kysymykset ja vastaukset. Oppilaat jäävät tästä kiinni ja yksi uhrataan. 

Romaani peilaa surullisen lempeän kuvan poikien keskinäisestä julmasta arvojärjestyksestä, simputuksesta ja sisäoppilaitoksen elämästä. Tarina peilaa ajallisesti myös poikien taustoja, kaikkea sitä mitä on tapahtunut ennen koulua.  Juoni tuntuu kulkevan kohti jotain peruuttamatonta, mutta silti kerronnassa on ennemminkin lempeä kuin ahdistava sävy. 

Kirjailijan kuvaukset nuorten poikien peloista ja sielunmaisesta koskettavat. Kun Vargas Llosa kuvaa kuinka Rikardo jää aina aikaisemmalla pysäkillä pois raitiovaunusta ja matelee kotia kohti, jottei tarvitsisi tavata isää, nousi minulla pala kurkkuun.

Kielen rytmi

Kirjassa on hieno rytmi. Lyhyitä lauseita, kuin konekiväärin luoteja. Teksti on nopeaa ja napakkaa. Monesta lauseesta tulee runsas kokonaisuus.
Teksti on taitettu tiiviisti ja yhdellä sivulla on vain muutama uusi kappale. Alussa sivut näyttivät ahdistavilta. Niin paljon tekstiä, eikä mitään kappalejakoa rytmittämässä tekstiä. Mutta äkkiä lyhyet lauseet tempaisivat mukaansa ja rytmi löytyi kuin itsestään (ilman uusia kappaleita).

Kaupungin koirat 1 osa

Romaani kertoo nuorista miehistä sotilasakatemiassa. Jaguaarista, joka on notkea ja viekas. Albertosta, jonka äiti tekee kaikkensa poikansa eteen. Elämä sotilasakatemiassa on taistelua vanhempien opiskelijoiden kanssa, alokkaiden julmia vihkimisseremonioita, tappeluita, pelkoja ja simputusta. Ensimmäinen osa kulminoituu koekysymysten varastamiseen.  Alberton pulpetille lentää paperimytty, joka sisältää koevastaukset. Opettaja huomaa sen ja rangaistus seuraa.

Manuel Vargas Llosa: Kaupungin koirat

Johanneksen antikvariaatti Yrjönkadulla oli asettanut ikkunaansa Vargas Llosan teoksia. Akateemisessa taas oli Hullut Päivät eikä nobelistia juhlittu millään lailla. Ostin Johanneksesta Llosan romaanin Kaupungin koirat - La ciudad y los perros vuodelta 1962 ja luen sen enkä Tuhmaa tyttöä.  Teoksen on suomentanut Matti Rossi. Päätin myös tänään, etten lue palkittuja kirjailijoita kronologisessa järjestyksessä, vaan hankin teoksia jatkuvasti ja valitsen seuraavan sattumanvaraisesti uudesta Nobel-hyllystäni.

Kaupungin koirat alkaa sanoilla: Neljä, sanoi Jaguaari.

Onnea Mario Vargas Llosa!

Perulainen kirjailija Mario Vargas Llosa sai tänään Nobelin kirjallisuuspalkinnon.
Päätin Llosan palkinnon innoittamana lukea ainakin yhden kirjan jokaiselta Nobelistilta.
Nobelin kirjallisuuspalkinto  on jaettu vuodesta 1901, jolloin palkittiin ranskalainen runoilija ja esseisti Sully Prudhomme.
Luen ensimmäiseksi Vargas Llosan romaanin Tuhma tyttö (2010). Myös The Perpetual Orgy Flaubert & Madame Bovary (1987)  kiinnostaa. Ehkä luen myös sen.


Nobelin kirjallisuuspalkinnon ovat saaneet:

2010 Mario Vargas Llosa


2009 Herta Müller


2008 Jean-Marie Gustave le Clézio


2007 Doris Lessing


2006 Orhan Pamuk


2005 Harold Pinter


2004 Elfriede Jelinek


2003 John M. Coetzee


2002 Iimre Kertész


2001 Sir Vidiadhar Naipaul


2000 Gao Xingjian


1999 Günter Grass


1998 José Saramago


1997 Dario Fo


1996 Wislawa Szymborska


1995 Seamus Heaney


1994 Kenzaburo Oe


1993 Toni Morrison


1992 Derek Walcott


1991 Nadine Gordimer


1990 Octavio Paz


1989 Camilo José Cela


1988 Naguib Mahfouz


1987 Joseph Brodsky


1986 Wole Soyinka


1985 Claude Simon


1984 Jaroslav Seifert


1983 William Golding


1982 Gabriel Garcia Márquez


1981 Elias Canetti


1980 Czeslaw Milosz


1979 Odysseus Elytis


1978 Isaac Bashevis Singer


1977 Vicente Aleixandre


1976 Saul Bellow


1975 Eugenio Montale


1974 Eyvind Johnson, Harry Martinson


1973 Patrick White


1972 Heinrich Böll


1971 Pablo Neruda


1970 Aleksandr Isayevich Solzhenitsyn


1969 Samuel Beckett


1968 Yasunari Kawabata


1967 Miquel Angel Asturias


1966 Shmuel Yosef Agnon, Nelly Sachs


1965 Mikhail Aleksandrovich Sholokhov


1964 Jean-Paul Sartre


1963 Giorgos Seferis


1962 John Steinbeck


1961 Ivo Andric


1960 Saint-John Perse


1959 Salvatore Quasimodo


1958 Boris Leonidovich Pasternak


1957 Albert Camus


1056 Juan Ramón Jiménez


1955 Halldór Kiljan Laxness


1954 Ernest Miller Hemingway


1953 Sir Winston Leonard Spencer Churchill


1952 Francois Mauriac


1951 Pär Fabian Lagerkvist


1950 Earl Bertrand Arthus William Russell


1949 William Faulkner


1948 Thomas Stearns Eliot


1947 Andé Paul Guillaume Gide


1946 Hermann Hesse


1945 Gabriela Mistral

1944 Johannes Vilhelm Jensen


1943-1940 ei jaettu


1939 Frans Emil Sillanpää


1938 Pearl Buck


1937 Roger Martin du Gard


1936 Eugene Gladstone O´Neill


1935 ei jaettu


1934 Luigi Pirandello


1933 Ivan Alekseyevich Bunin


1932 John Galsworthy


1931 Erik Axel Karlfeldt


1930 Sinclair Lewis


1929 Thomas Mann


1928 Sigrid Undset


1927 Henri Bergson


1926 Grazia Deledda


1925 George Bernard Shaw


1924 Wladyslaw Stanislaw Reymont


1923 William Butler Yeats


1922 Jacinto Benavente


1921 Anatole France


1920 Knut Pedersen Hamsun


1919 Carl Friedrich Georg Spitteler


1918 No Nobel Prize


1917 Karl Adolph Gjellerup, Henrik Pontoppidan


1916 Carl Gustav Verner von Heidenstam


1915 Romain Rolland


1914 ei jaettu


1913 Rabindranath Tagore


1912 Gerhart Johann Robert Hauptmann


1911 Count Maurice (Mooris) Polidore Marie Bernhard Maeterlinck


1910 Paul Johann Ludwig Heyse


1909 Selma Ottilia Lovisa Lagerlöf


1908 Rudolf Christoph Eucken


1907 Rudyard Kipling


1906 Giosuè Carducci


1905 Henryk Sienkiewicz


1904 Frédéric Mistral, José Echegaray y Eizaguirre


1903 Bjorntjerne Martinus Bjornson


1902 Christian Matthias Theodor Mommsen


1901 Sully Prudhomme