Tarinan alussa nuori poika varastaa vanhempien oppilaiden käskystä tulevan kokeen kysymykset ja vastaukset. Oppilaat jäävät tästä kiinni ja yksi uhrataan.
Romaani peilaa surullisen lempeän kuvan poikien keskinäisestä julmasta arvojärjestyksestä, simputuksesta ja sisäoppilaitoksen elämästä. Tarina peilaa ajallisesti myös poikien taustoja, kaikkea sitä mitä on tapahtunut ennen koulua. Juoni tuntuu kulkevan kohti jotain peruuttamatonta, mutta silti kerronnassa on ennemminkin lempeä kuin ahdistava sävy.
Kirjailijan kuvaukset nuorten poikien peloista ja sielunmaisesta koskettavat. Kun Vargas Llosa kuvaa kuinka Rikardo jää aina aikaisemmalla pysäkillä pois raitiovaunusta ja matelee kotia kohti, jottei tarvitsisi tavata isää, nousi minulla pala kurkkuun.